Sturmbockia tiedustelemassa – alppijääkärien tunturivaellus (Osa 3/3)

Artikkelin on kirjoittanut everstiluutnantti (evp) Olli Dahl, joka on tutkinut Sturmbock-linjaa jo 1980-luvulta lähtien. Dahlin sotatieteellisestä asiantuntemuksesta sekä maastotuntemuksesta on ollut suurta hyötyä kartoitusprojektin toteutuksessa. Artikkeli on julkaistu alkuperäisessä muodossaan Parole-lehdessä syyskuussa 2020.

Artikkelin edellisessä osassa seurattiin 20. Vuoristoarmeijan tiedusteluosaston matkaa Ruotsin rajalta Järämästä aina Norjan rajan tuntumaan Pahtavaaraan. Seitsemäntenä maastopäivänä majurien Artmannin ja Ostermannin johtama hiihto-osasto lähtee leirialueeltaan kohti matkan viimeistä etappia eli Norjan Kautokeinoa. Tiedusteluosaston matkaa erämaassa voi seurata kartta-välilehdeltä tai artikkelin loppupuolelta löytyvän kartan avulla.

Perjantai 5.5.1944

Päivä alkaa huonosti, sillä matkaraporttiin kirjattiin: klo 06:30 liikkeelle ilman aamukahvia täyden kattilan kaaduttua ennen nauttimista. Ahkio-osasto lähetettiin pitkälle ja vaativalle taipaleelle, lähes 45 km, kohti Roavveaivin itäpuolella olevaa järveä. Tiedusteluosasto nousi Stuorroaiville ja jatkoi hiihtäen lappalaisten talvitien suunnassa täysin autiota kumpuilevaa tundraa kohti Kautokeinoa, matkalla lyhyt tauko Galaniitun lappalaisasumuksella. Sieltä matka jatkui jo osin jäistään vapautuvaa Kautokeinojoen uomaa.

Osasto on perillä Kautokeinossa klo 16:00 noin 60 km:n päivätaipaleen jälkeen. Sää aluksi kylmä, pilvinen, kova pohjoistuuli, joka yltyi myrskyksi hieman ennen Kautokeinoa. Perillä otettiin puhelinyhteys 20. Vuoristoarmeijan esikuntaan ja lähetettiin käsky Kaaresuvannossa odotelleelle viestiryhmälle siirtyä Palojoensuuhun.

Lauantai 6.5.1944

Viikonloppu alkoi vilkkaalla elekielen ja huudon yhdistelmällä neuvoteltaessa paikallisten poromiesten kanssa mahdollisesta rekikyydistä poroilla takaisin Suomen puolelle. ”Nix konjak – nix fahren” päättyi suotuisasti ja 12:30 tiedustelijat istuivat kahteen pororekeen yhden lappilaisoppaan vetäessä kolmen reen raitoa kohti Aiddej:n lappalaisasutusta.

Perille Aiddejhin saavuttiin 17:30 noin 40 km:n taipaleen jälkeen. Suksille palattiin lyhyen levon jälkeen ja 20:30 osasto oli jo Roavveaivin huipulla ihailemassa näkymää.  Jäätävää tuulta ja nousevaa lumimyrskyä paeten jatkettiin etelään ja kohti Palojärven lappalaisasutusta. Perillä klo 22:30 kohdattiin myös ahkio-osasto. Se oli saapunut edellisenä yönä puolen yön jälkeen raskaan marssin päätteeksi Palojärvelle, eikä kyennyt yhden miehen täydellisen uupumisen jälkeen jatkamaan alun perin käskettyyn tavoitteeseen.

Sunnuntai 7.5.1944

Aamulla neuvoteltiin paikallisten kanssa porojen saamisesta vetämään osaston ahkiot Palojoensuuhun. Porojen huonon kunnon ja rehun puutteen takia se ei kuitenkaan ollut mahdollista joten kaikki 4 ahkiota otettiin vetoon, osa kahden ja osa kolmen miehen osastoilla.

Lähtö 08:15 aluksi tienpohjaa pitkin Leppäjärven eteläpuolelle ja sieltä poikkimaitse kompassisuunalla Palojoensuuhun. Sää oli lämmin ja selkeä, osa jokiuomista tulvi jo ja lumikerros pehmeni päivän mittaan sohjoksi. Näissä olosuhteissa kulku ahkiot vedossa oli erittäin raskasta. Perillä Luftwaffen viestiasemalla Palojoensuussa klo 20:15 jossa osaston miehet pääsivät lepoon. Hiihtomatkaa kertyi päivän mittaan noin 45 km.

Uudelleen ”sivistyksen” parissa

Maanantaina 8.5.1944

Aamukuudelta lähtö kohti Muoniota miehet ja tavara kuormattuina Kettenkradeihin, perillä 09:30 (tie oli tällä välin aurattu). Muoniossa suoritettiin materiaalin ja Kettenkradiet kuormaus ajoneuvoihin, parranajo, lyhyt lepo, joiden jälkeen lähdettiin jo illalla 22:00 kylmän yön turvin kohti Rovaniemeä. Ensimmäiset ajoneuvot perillä jo 09:30, viimeinen moottorivian takia vasta illalla jo lumipeitteestä suurelta osin paljastuneella Rovaniemellä. ”Karesuando- Stellung” ja Kautokeino-Stellung” oli tiedusteltu!

Lopuksi

Oman laskelmansa mukaan tiedusteluosasto oli hiihtänyt tehtävän aikana yli 400 km (joista tosin noin 40 km rekikyydillä porojen vetämänä) ja käynyt 27 huipulla. Ahkio-osastolle kertyi kilometrejä 155. Keväisen Käsivarren tapaan säät vaihtelivat säteilevistä kevätpäivistä ja yli 20 asteen yöpakkasista koviin tuuliin, lumimyrskyihin, sumuun ja erityisesti loppuvaiheessa kevään rynnistäessä lumen sohjoksi muuttaviin suojasäihin. Osa hiihtomatkoista tehtiin yöaikaan, jolloin auringon lämmössä pehmenevä lumi vielä kantoi hiihtäjää ja ahkiota.

Matkan lopputuloksena oli ensimmäinen maastossa tiedusteltu arvio Käsivarren karttasanan ”Siikavuopio” puolustusasemien sijoittamisesta. Sittemmin tämä materialisoitui kesällä 1944 suoritettuun yksityiskohtaiseen maastontiedusteluun, asemien merkintään ja tiestön sekä linnoitteiden rakennustyöhön syksyn 1944 kuluessa.

Koodinimen ”Sturmbockstellung” saanut Kaaresuvannon asema ja ”Eisbär” nimen saanut Kautokeinon asema miehitettiin loka-marraskuussa syksyn 1944 operaatioiden ”Birke” ja ”Nordlicht” aikana. Vielä saman talven tammikuun hyisessä pimeydessä asemat tyhjennettiin 20. Vuoristoarmeijan vetäytyessä pientä Käsivarren yläpään viipaletta lukuun ottamatta pääosin Norjan alueelle sijoittuvaan Lyngen-asemaan.

Artikkeli perustuu osaston johtajan yleisesikuntamajuri Fred Artmannin välittömästi matkan jälkeen laatimaan päivittäiseen matkaraporttiin. Osaston täydellistä nimiluetteloa, henkilöstön, erityisesti ahkio-osaston kokoonpanoa ja miesten taustaa ja nimeämisperusteita samoin kuin operatiivisia johtopäätöksiä ei ainakaan toistaiseksi ole asiakirjoista löytynyt. Lopputulos kuitenkin näkyy muun muassa 20. Vuoristoarmeijan suunnitelman ”Birke” karttoihin merkittyinä karkeina etulinjan merkkikaarina, jotka käsittävät juuri ne huiput, jotka tiedusteluosasto tämän matkan aikana hiihti. Artikkelin autenttiset valokuvat kuuluvat Sotamuseon hallussa olevaan retken aikana kuvattuun ”Artmannin kokoelmaan”.

Hyvä suoritus Keski-Euroopan alppijääkäreiltä ja osoittaa sen, että saksalaisiltakin sitä usein keskusteltua hiihtotaitoa tarvittaessa löytyi.    

Lähteet: Operaatio Birke, suunitteluasiakirjat ja liitekartat. 20.VuorA esikunnan 1a ja PiFü. (Freiburg) Tagebuchbericht über die Erkundigungsexpedition in den Raum Palojoensuu-Kautokeino-Pettikkä. Major iG Artmann (Sotamuseo)

Kuvien lähteet: Artmannin kokoelma, Sotamuseo