Aksegielaat ovat varmasti yksi Sturmbockin vähiten tutkittuja kolkkia. Maantieteellisesti Aksikielaat koostuvat loivista puuttomista harjanteista ja niitä halkovista lammista sekä suoalueista. Alue asemineen sijaitsee aika kaukana mistään, ja se on kaikista ilmansuunnista soiden, jokien ja kurujen ympäröimiä. Jos haluat keskellä ei mitään-kokemuksen sotahistorian parissa, suuntaa Aksegielaille.
Aksegielaiden eteläpäässä asemat koostuvat hajanaisista tukikohdista, jotka sisältävät muutamia korsuja, juoksuhautaverkoston sekä ampuma-asemia. Pohjoiseen siirryttäessä juoksuhautaverkosto harvenee entisestään, ja asemat muuttuvat lähinnä yksittäisen korsun, konekivääriaseman ja pienen juoksuhautapätkän muodostamiksi pesäkkeiksi. Saksalaismiehitys alueella on ollut kauttaaltaan varsin kevyttä, joten puolustusasemien selustassa on vain yksi merkittävä leirialue.
Aksegielailla kävijän kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta räjähteiden suhteen. Olemme tutkimuksissamme löytäneet alueelta kaksi S-miinaa (yksi laatikossaan, yksi etulinjan tuntumassa maastoon viritettynä). Lisäksi alueelta löytyy runsaasti erilaisia miinalaatikoita sekä laatikoiden jäämiä. Löytöjemme perusteella on oletettavaa, että Aksikielaiden alueella miinoja on yhä maastossa enemmänkin. Yleisesti ottaen vaaran paikat sijaitsevat kuitenkin etulinjan etumaastossa, ja sinne ei järkevä vaeltaja muutenkaan eksy.
Aksegielailla on havaittu harmillisia ilmiöitä. Huomasimme, että joku yksittäinen sankari tai porukka oli ehtinyt käydä roskaamassa aikaisemmin melko koskemattomia asemia.
Aksegielailla on selkeitä merkkejä suomalaisten lentopommituksista. Alueen ainoaa leirialuetta on pommitettu, ja pommien kraatereita sekä sirpaleita löytyy maastosta edelleen runsaasti. Suoria pommiosumia esimerkiksi telttapaikkoihin tai poteroihin emme kuitenkaan havainneet. Saksalaiset ovat kuitenkin reagoineet pommituksiin kaivamalla leirialueen täyteen ilmasuojakaivantoja. Ilmasuojakaivanto on usein noin parin-kolmen metrin pituinen V-mallinen matalahko kaivanto.
Aksegielaiden puolustuslohko on nimetty saksalaisten kartoissa alpiinisen vuoristokukan mukaan Enzian Stellungiksi. Runollisesti nimetyn alueen saksalaislinnoitteet ovat pääosin varsin minimalistisia, ja ne ovat jääneet monin paikoin keskeneräisiksi. Enzian Stellung päättyy pohjoisessa Saitsikurun reunalle, josta avautuvat upeat maisemat massiiviseen kuruun ja Suvikeron rinteisiin.
Vierailijalle: Aksegielas on kaukana, mutta ei saavuttamattomissa. Me olemme yleensä lähestyneet Aksegielaita lounaasta Ruossakeron ja Aathasuolaman suunnalta. Kuten maastokartoista voi nähdä, pääsee Aksegielaille sitä kautta kuivin jaloin. Lounaasta lähestyttäessä Aksigielaita ympäröivät suot eivät ole muutenkaan sieltä pahimmasta päästä.
Etelästä päin lähestyttäessä Aksigielaita kiertävä Aksijoki voi osoittautua ylitsepääsemättömäksi haasteeksi, etenkin jos kantamuksia on paljon.
Saitsikurun reunaa pitkin kulkee selkeä, kalastajien käyttämä polku. Sitä pitkin kulkemalla alueeseen voi tutustua pohjoisen kautta.
Mielenkiintoista luettavaa. Harmi ettei jotkut osaa viedä omia roskiaan takaisin kotia, vaikka he kuitenkin jaksavat patikoida noinkin kauas.
Nykyaikainen roskaaminen kyllä hämmentää, vaikka sen mittakaava on Sturmbockilla onneksi vielä vähäistä. Tunturilapin maastoissa maastoon jätetyt roskat eivät nimittäin katoa mihinkään.
Oivallisena esimerkkinä tästä ovat saksalaissotilaiden maastoon jättämät peltitölkit, jotka erottuvat maanpinnalla vielä yli 75 vuotta myöhemmin.