Tutkimusprojektissamme on ollut useita eri tavoin raskaita maastopäiviä. Joskus työpäivät ovat venähtäneet 14 tuntia pitkiksi, toisinaan olemme kulkeneet raskaita, kymmenien kilometrien lenkkejä päivässä. Korkeamaan leiri- ja huoltoalueen kartoittaminen oli fyysisen sijaan henkisesti raskasta sorttia.
Alue sijaitsee kahden keskeisen huoltotien varrella. Leiri- ja huoltoalue on kooltaan suuri, mutta kohtalaisen hajautettu kokonaisuus. Siinä missä jotkin vastaavat selusta-alueet saattavat olla hyvin tiiviisti rakennettuja, sijaitsevat Korkeamaan linnoitteet keskimäärin melko etäällä toisistaan.
Tutkimuksen kannalta kartoitusprosessi oli sangen suoraviivainen. Lähdimme perkaamaan aluetta yksittäisinä taistelijoina kahdesta suunnasta, koska yhdessä liikkuessa koko alueen kartoittaminen olisi vienyt vähintään kaksi kokonaista työpäivää. Yksittäisiä kartoitettuja kohteita kertyi lopulta lähes 400.
Korkeamaan leirialue koostui pääosin rakennusten ja telttojen pohjista, mutta mukana oli paikoin myös syvempään kaivettuja korsuja. Suurin keskittymä korsuja löytyi hieman yllättäen leirikokonaisuuden länsilaidalta Ruotsin rajan läheisyydestä. Törmään kaivetun korsukylän sijainti on hyvin suojainen, sillä suomalaisasemien suunnasta tulevat tykistötuli putoaisi suurella todennäköisyydellä Könkämäenenoon tai jopa Ruotsin puolelle.
Erämaahan kulkevan tieuran läheisyydestä löytyi runsaasti ajoneuvojen jäänteitä, kuten lokasuojia ja rikkinäisiä metalliosia. Leirin itäreunalta löysimme myös raskaan tykistön tuliasema-alueen. 15 cm sFH-haupitsit olivat raskampia saksalaisten Sturmbockilla käyttämiä tykistöaseita, joiden kantama oli yli 10 000 metriä. Korkeamaan tuliasemista saksalaiset pystyivät käyttämään tulta tehokkaasti Markkinan kylän suomalaisjoukkoja vastaan.
Historia: Korkeamaan leirialueen valtava laajuus selittyy arkistolähteitä vilkaisemalla. Alueella on ollut kokonainen vuoristojääkäripataljoona reservissä, minkä lisäksi siellä sijaitsi rykmentin komentopaikka. Komentopaikkojen yhteyteen oli sijoitettu ryhmityskarttojen mukaan muun muassa pioneerivarasto. Saksalaiset nimittivät alueen läpi kulkenutta huoltotietä Pulkwegiksi, kun Nunaksen takarinteeseen nousevaa haaraa kutsuttiin Kahlwegiksi.
Valtaosa alueen rakennuksista on vuosien aikana tuhoutunut käytännössä kokonaan. Leirialue on lähellä Kilpisjärven tietä, joten saksalaiset ovat vetäytyessään voineet ottaa rakennusmateriaalia mukaan esimerkiksi uusiokäytettäväksi marssilepoalueilla. Myöhemmin paikallisväestön tiedetään hyödyntäneen saksalaisten taakseen jättämiä materiaaleja jälleenrakennuksessa.
Vierailijalle: Alue ei ole satunnaiselle kävijälle erityisen ihmeellinen kohteiden suuresta määrästä ja hajautuneisuudesta johtuen, mutta tietä pitkin pääsee useisiin kiinnostaviin suuntiin, kuten Nunakselle ja Autsasenkursulle. Maasto on melko helppokulkuista tasaista tunturikoivikkoa, mutta suosittelemme paksumpipohjaisten ja nilkan ylittävien kenkien käyttöä. Edellämainittu kenkätyyppi on muutenkin hyvä yleisohje Sturmbockiin – ruosteisia nauloja, piikkilankaa ja muuta ikävää voi löytyä vähän mistä vaan.
Muuta: Alueella oli myös harmillisia löytöjä. Ilmeisesti muutamia korsukuoppia on käytetty viime vuosikymmenien aikana laittomina kaatopaikkoina, sillä ne olivat täynnä romua aina kotitalousjätteestä moottorikelkkoihin ja keittiön kalusteisiin. Mieleenpainuvimpana eräästä korsukuopasta löytyi puolentusinaa hylättyä moottorisahoaa. Onneksi roskaaminen oli rajoittunut vain muutamiin kohteisiin.