Palkkisvaarat eivät välttämättä näytä kartalla maailman ihmeellisimmältä kohteelta. Pari metsäistä kukkulaa ja soistumia. Tunturikoivikko kätkee kuitenkin sisäänsä kiehtovia, jopa erikoiseksi luonnehdittavia löytöjä sekä poikkeuksellisen vahvaa linnoittamista.
Saksalaisten Jäger Stellungiksi nimeämä asemakokonaisuus on pohjoista kohti mentäessä viimeinen kokonaan tunturikoivikossa kulkeva etulinjan rintamalohko. Vaikka puurajan alapuoliset linnoituskokonaisuudet voivat usein olla hyvinkin pusikoituneita, löytyy Palkkisvaaroilta silti useita hyvin säilyneitä kohteita. Hienosti säilyneet korsut puurakenteineen, tiheään rakennetut ampuma-asemat sekä pitkät juoksuhautaverkostot tekevät Palkkisvaarojen linnoitteista mieleenpainuvan asemakokonaisuuden.
Palkkisvaaroilla puolustusasemien välillä on kiehtovia eroja. Pohjoisempi juoksuhautaosuus on rakennettu poikkeuksellisella pieteetillä – viimeisteltyjä ampuma-asemia on rakennettu juoksuhautaan todella tiiviisti, lähes joka sotilaalle. Sen sijaan eteläisemmässä juoksuhaudassa ampuma-asemia on vähän siellä täällä. Uskomme, että tässä on mainio esimerkki siitä, miten joukon johtajan näkemys ja vaatimukset ovat vaikuttaneet linnoittamiseen.
Vaativa johtaja on edellyttänyt, että lähes joka sotilaalle on ollut pohjoisemmalla harjanteella henkilökohtainen ampuma-asema. Eteläisellä lohkolla tätä taas ei ole nähty merkitykselliseksi, vaan ajankäyttöä on priorisoitu toisin. Ovatko erot syntyneet kokemuksen vai pätemisen tarpeen johdosta, sitä on mahdoton enää näin jälkikäteen sanoa. Konekiväärien tuliasemat on kuitenkin molemmissa puolustuskokonaisuuksissa valmisteltu huolellisesti.
Palkkisvaaroilta löytyy kaikkea, mitä hyvin varustelluista puolustusasemista saattaa olettaa – panssarintorjuntatykkien asemia, konekivääriasemia, kranaatinheittimiä ja muuta vastaavaa. Asemien tiheyden näkökulmasta Jäger Stellugin pohjoisosa on yksi Sturmbockin tiheiten linnoitetuista osuuksista. Kyseisen harjanteen saksalaiset nimesivät rintamavastuussa olleen vuoristojääkärirykmentin mukaan 218er Höheksi.
218er Höheltä avautuvat upeat maisemat kohti Palkkiskurun suoaukeita ja Sturmbockin paljakalla sijaitsevia pohjoisosia. Saksalaiset hyödynsivät esteetöntä ampuma-alaa valmistelemalla panssarintorjunta-asemia pohjoisen suuntaan. Jälleen yksi esimerkki saksalaisten vakavasta suhtautumisesta panssarintorjuntaan – jäätyneet suoaukeat olivat talviolosuhteissa potentiaalisia hyökkäysuria panssarijoukoille.
Metsäisten alueiden vahva linnoittaminen on tosin ilmiö, jonka saattaa havaita Sturmbock-asemassa myös laajemmin. Havaintojemme perusteella puurajan alapuolisissa puolustusasemissa huonompaa ampuma-alaa ja näkyvyyttä on kompensoitu paljakka-alueita vahvemmalla miehityksellä. Vuoden 1960 ilmakuvan perusteella Palkkisvaarojen eteen oli raivattu laajasti ampuma-alaa.
Palkkisvaarojen pohjoisosasta 218er Höhen länsipuolelta löytyy suurehko leirialue. Etulinjaan on matkaa vain puolisen kilometriä, minkä johdosta majoitteet on kaivettu pääosin korsusyvyyteen. Noin 50 korsua tai rakennusta käsittävästä leiristä löytyy paljon asumisen merkkejä niin ruokatölkkien, viinipullojen kuin kamiinojenkin muodossa.
Saksalaisten ryhmityskarttojen mukaan leirialueella majaili ainakin pataljoonan komentopaikka sekä reservejä. Leirialueen tuntumaan on Sturmbockin rakennusvaiheen kartan mukaan valmisteltu myös kranaatinheitinasemat. KRH-asemia emme kuitenkaan pystyneet varmentamaan maastossa, koska emme löytäneet leirin lähistöltä selkeitä tuliasemia tai kranaatinheittimen ammuslaatikoita.
Yksi erikoisemmista pienistä kohteista on Palkkisvaaroilla koivuun kiinnitetty piikkilangasta tehty ketju, joka sukeltaa syvälle korsun jäännösten sisään. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä piikkilankaketjulla on haluttu kiinnittää. Vastaavaan ei olla muualla törmätty.
Vierailijalle: Palkkisvaaroille vie saksalaisten Lagerwegiksi kutsuma huoltotie, joka haarautuu Ruossakerolle vievästä tiestä saks. Jägerweg) pian Palkkisjoen ylityksen jälkeen. Tietä on erittäin hankala ajaa, sillä uralla on runsaasti vajonneita salaojia ja rakenteellisia sortumia purojen kohdalla. Haasteena ovat myös terävät kivenlohkareet ajouralla, sillä tie on rakennettu paikoin suoraan rakkakivikoiden halki. Kerran ajoimme uraa pitkin maastoautolla, ja tuloksena oli muun kurjuuden muassa peräkoukun ruhjoutuminen irti.
Sekä Jägerwegillä että Lagerwegillä ajaminen edellyttää myös Metsähallituksen maastoliikennöintilupaa. Kannustammekin siis jalkojen käyttöön. Toinen kelpo vaihtoehto on ostaa paikallisilta elinkeinonharjoittajilta mönkijäkyyti paikan päälle.
Vierailijan kannattaa ottaa kiinni Palkkisvaarojen pohjoisimmista asemista, ja edetä niiden mukana etelään Autsasenkursun reunalle. Näin vierailija löytää todennäköisesti teräskaarikorsut, panssarintorjunta-asemat ja muut kiinnostavat Palkkisvaarojen piirteet metsien kätköistä. Kurun reunalta voi kääntyä takaisin tai jatkaa matkaa kurun toiselle puolelle esimerkiksi Nunaksen suuntaan.