Suvikero – juoksuhaudoista pesäkkeiksi

Sturmbock-linjan pohjoisosissa Suvikerolla, saamelaisittain Cuddecearrulla, puolustus ei rakennu enää lainkaan yhtenäisten juoksuhautojen varaan, vaan se koostuu toisiaan tukevista pesäkkeistä. Vaikka linnoittaminen alueella on harvempaa kuin Sturmbock-aseman eteläosissa, on Suvikerolla silti runsaasti mielenkiintoisia sotahistoriallisia kohteita. Saksalaiskartoissa Suvikeron puolustuslohko on nimetty Baijerin osavaltion pääkaupungin mukaan Münchner Stellungiksi.

Saksalaisten etulinja kulkee Suvikeron itäisillä, Lätäsenon suuntaisilla rinteillä. Hallitseviin maastonkohtiin rakennetut pesäkkeet muodostuvat tyypillisesti korsusta sekä yhdestä tai kahdesta konekivääriasemasta. Muutoin asemat ovat varsin pelkistettyjä ja reitit tuliasemiin on juoksuhautojen sijaan kaivettu pääosin lumeen. Ruostuneet ruokatölkit kertovat useimpien tunturin pesäkkeistä olleen miehitettyjä loppuvuodesta 1944.

Osittain kiveen louhittu konekivääripesäke Suvikerolla. Huomaa tasoitettu ampumapöytä!

Suvikerolla saksalaispesäkkeiden etäisyys toisistaan on vaihtelee 300–500 metrin välillä. Paljakalla asemien välimaastoa on ollut päiväsaikaan hallita tulella ja tähystyksellä. Tiheimmin asemia löytyy tunturin eteläiseltä laelta, jonka tuntumassa on puolentusinaa korsua, useita raskaiden konekiväärien tuliasemia sekä tulenjohtopaikka. Samaisen huipun suojaisalta länsirinteeltä löytyy myös kranaatinheitinjoukkueen tuliasemat.

Saksalainen huoltotie mutkittelee Suvikeron länsirinteellä. Näkymä etelään päin, horisontissa siintävät Jorboaivi (vas.) sekä Čohkkoaivi (saks. Steinberg)

Kalkkoaivintie, saksalaisittain Bergstrasse, mutkittelee Suvikeron länsirinteellä. Tien läheisyydestä löytyy useita pienehköjä selustan leirialueita. Kenttätutkimuksissa alueelta on löydetty myös yksi vankileiri. Vankileiristä tehtyjen esinelöytöjen perusteella sitä on on rakennusvaiheen jälkeen käytetty ilmeisesti myös saksalaisten sotilaiden majoitusalueena.

Muulien tai hevosten talli Kalkkoaivintien läheisyydessä.

Jalkaväkijoukkojen lisäksi saksalaiset ryhmittivät Suvikerolle myös verrattain runsaasti tykistöä. Maastokartoituksessa löysimme tunturin takarinteillä kahden tykistöpatterin tuliasema-alueet. Kyseiset asemat ovat kuuluneet 7. Vuoristodivisioonan 7,5 cm vuoristohaupitseilla varustetulle patteristolle. Kevyiden haupitsien lisäksi olemme löytäneet Suvikerolta merkkejä myös harvinaisemmasta tykkikalustosta, nimittäin 10,5 cm rekyylittömien LG42-tykkien hylsyjä.

Kartta Suvikeron (saam. Cuddecearrun) saksalaisasemista. Etulinja muodostuu tunturin itärinteillä konekivääripesäkkeistä hallitsevissa maastonkohdissa. Tykistöpatterit sijaitsevat Suvikerolla varsin lähellä etulinjaa.

Suvikerolla ei lähdeaineistojen mukaan ole käyty edes partiotaisteluita, mutta suomalaisten lentopommituksista on alueella runsaasti viitteitä. Rinteiltä löytyy useista paikoista erikokoisten pommien pyrstöjä sekä sirpaleita. Puuttomalla paljakalla lentopommituksilta on ollut hyvin vaikea suojautua. Saksalaisdokumenttien ja maastolöytöjemme perusteella suomalaisten ilmapommitukset eivät olleet kuitenkaan erityisen tehokasta.

Suurikokoisen lentopommin jäänteitä Suvikeron rinteellä.

Sodan hirvittäviltä kauhuilta eivät saksalaiset ole kuitenkaan Suvikerolla välttyneet. Sturmbockissa toimineen 206. Vuoristojääkärirykmentin komentaja eversti Emil Schulerin muistelmien mukaan saksalaisten elokuvavaunu jumittui lumeen Suvikerolla talvella 1944. Vaunu oli jumissa kinoksissa useiden päivien ajan, ja Schuler kommentoi tapauksen laskeneen hyiselle paljakalle ryhmitettyjen vuoristojääkärien mielialaa merkittävästi.

Suvikeron rinteiltä voi löytää ikkunan menneisyyteen. Kirjaimellisesti.

Eräs kiinnostava etulinjan kohde Suvikerolla on piikkilangalla kauttaaltaan ympäröity kolmen korsun kokonaisuus. Siinä missä useissa paikoissa piikkilankaesteitä on hädin tuskin jaksettu rakentaa, on kyseistä tukikohtaa valmistauduttu puolustamaan kirjaimellisesti joka suuntaan. Näistä asemista on selkeästi ollut vastuussa erittäin noheva joukkueen- tai ryhmänjohtaja.

Piikkilangalla ympäröityjä pesäkkeitä Suvikerolla. Kyse on niin sanotusta kompastusesteestä, joka tarkoitus on estää asemien vyöryttäminen. Kompastusesteet rakennettiin vain muutamien kymmenien metrien päähän puolustusasemista. Ilmakuvan lähde: Maanmittauslaitos

Vierailijalle: Suvikerolle saapuminen on helppoa etenkin jos omaa maastokelpoisen ajoneuvon. Käsivarrentieltä matkaa kertyy noin parikymmentä kilometriä, joten kohde on saavutettavissa myös maastopyörällä tai patikoiden. Kalkkoaivintie vie tunturin rinteen läpi ja koko tunturi on muutamia soistuneempia kohteita lukuunottamatta erittäin helppokulkuista paljakkaa. Pohjoisempana Suvikeron ja Kalkkoaivin tunturien välissä on suojainen laakso, jossa sijaitsee Kalkkoaivin autiotupa.

Kalkkoaivintie on kuljettavissa maasturilla, mutta ennen juhannusta matka voi tyssätä Suvikeron lakien väliin tai rinteille lumen vuoksi (kuva kesäkuun puolivälistä 2020, kuvaaja Minttu Haapanen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.