Natsi-Saksan kadonnut arktinen viestiasema

Ropin mysteeri

Käsivarren erämaa-alueella, kaukana kaikesta, sijaitsee 945 metrin korkeuteen kohoava Ropi, saamelaisittain Roahpi. Olimme kuulleet tarinoita, joissa kerrotaan Ropilla olleen saksalaistoimintaa toisen maailmansodan aikana. Kunnollisia tutkimus- ja faktatietoja tunturin asemista tai toiminnasta ei kuitenkaan ole ollut – ennen kuin nyt!

Ropin asema mainitaan koko suomalaisessa sotahistoriallisessa kirjallisuudessa tasan kerran, parissa lauseessa. Käsivarren sotaa tutkinut Mika Kulju arvioi Käsivarren sota-kirjassaan paikallistietämykseen viitaten, että kyseessä saattaisi olla saksalainen tutka-asema. Paikallistarinat kertovat, että Ropilta on sodan jälkeisinä vuosina tuotu alas suuri antennia muistuttava esine tai “lautanen”. 20. Vuoristoarmeijan ilmatorjuntajoukoilla oli Lapin alueella käytössään niin Freya-ilmavalvontatutkia kuin Würtzburg-mallin tulejohtotutkia. Maalaisjärjellä ajatellen Ropi olisikin otollinen paikka tutkalle, sillä tunturin laelta avautuu esteetön näköala etenkin idän suuntaan.

Ajatukseen tutka-asemasta Ropilla liittyy kuitenkin etenkin sotilaallisesta näkökulmasta paljon puutteita. Tulenjohtotutkalle paikka olisi epälooginen, sillä nämä toimivat tyypillisesti ilmatorjuntaosastojen läheisyydessä. Ilmatorjunnan näkökulmasta Ropi sijaitsee varsin kaukana niin Käsivarren tiestä (10 km) kuin Sturmbockin puolustusasemistakin (15 km).

Ilmavalvontatutkalle Ropi-tunturin laelta olisi toki ollut esteetön tutkausala kaikkiin suuntiin. Saksalaiset käyttivät kuitenki harvalukuisia tutkiaan pääasiassa elintärkeiden kohteiden, kuten satamien ja teollisuuslaitoksien suojaamiseeen. Ylipäätään niin ilmatorjunnan kuin tutka-aseman rakentaminen ja huolto olisi epäilemättä vaatinut myös kunnollisen tien rakentamisen tunturiin. Sopivasta urasta ei kuitenkaan näy jälkeäkään edes 1960-luvun arkistoilmakuvissa.

Ropi-tunturin arvoitus alkoi kuitenkin selviämään perusteellisen arkistotutkimuksen myötä. 20. Viestikomentajan sotapäiväkirjoista selvisi, että tunturille oli rakennettu operaatio Birken valmisteluvaiheessa viestiasema. Langattoman viestiseman vastinpari tulisi Eisbär-linjan takamaastoon Adjit-tunturille, josta etäisyyttä Ropille kertyy linnuntietä lähes 50 kilometriä.

Arkistotietojen perusteella viestiaseman rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 1944 ja se oli toiminnassa ainakin samaisen vuoden lokakuussa. Sturmbockilla kuin Eisbärillä olevat joukot määrättiin suojaamaan viestiasemia, ja jälkimmäisen puolustuslinjan tapauksessa myös evakuoimaan kaluston perääntymisen yhteydessä. 

Erityisen kiehtovan Ropia koskevista arkistolöydöstä teki asemalla käytetty viestikalusto. Dokumenttien mukaan Saksan Lapin joukot pyysivät langattoman yhteyden rakentamiseen laitteiston peräti Wehrmachtin ylijohdolta asti. Niukkojen nettilähteiden perusteella kyseisiä FuG 4 “Köln”-nimisiä laitteita valmistettiin sodan aikana vain nelisenkymmentä kappaletta. Kyse oli siis pohjoisen olosuhteissa äärimmäisen harvinaisesta kalustosta. 

Arkistolöytöjen perusteella oli siis selvää, että Ropin asema olisi poikkeuksen kiinnostava tutkimuskohde niin sijainnin kuin kaluston osalta. Arkistotiedot olivat kuitenkin verrattain niukkoja, eikä dokumentteihin oltu merkitty esimerkiksi aseman tarkkaa sijaintia, rakennetta tai miehitystä. Ropin tapauksessa myöskään käskyjä tai tietoa aseman evakuoinnista ei oltu kirjattu ylös. Viestiaseman rakenteen ja nykytilan selvittäminen edellytti siis maastotutkimuksia. 

Arkistolöydön jälkeen selvitimme aseman tarkempaa sijaintia kaukokartoitusmenetelmien avulla. Tehtävä oli hankala, sillä Sturmbockilla käytetyistä laserkeilausaineistoista ei ollut rakkakivikkoisen tunturimaaston analysoinnissa juurikaan apua. Ratkaisevaan rooliin nousivat Maanmittauslaitoksen 1960-luvun ilmakuvat, joiden avulla paikansimme mahdollisen aseman tunturin etelä. Sumeassa kuvassa erottui yhden neliömäisen rakennuksen jäänteet sekä polku tunturin rinteellä.

Matka Ropille:

Matka Ropille ei ole helppo tai yksinkertainen. Vaelluksen varrelle osuu jokia, korkeusvaihteluita, soita sekä jos jonkinlaista metsää ja pusikkoa. Mukanamme oli myös sotilasasiantuntija Olli Dahl, joka on ollut matkassamme aikaisemmin myös Sturmbockissa sekä Eisbärissä. Olli on kirjoittanut myös Ropin viestiaseman sotilashistorilliseen puoleen syventyvän artikkelin sivustollemme.

Marssireitti lähti Käsivarrentien varresta Iitosta, jossa saksalaisilla on ollut erinäisiä viestintään ja huoltoon liittyviä joukkoja. Matkaa vaellukselle kertyisi noin 14 kilometriä. Kartan mukaan Ropin suuntaan kulkee Iitosta polku, mutta tosiasiassa se katoaa välillä tunturikoivikkoon. Reitti meni ohi Akkispahdan vaikuttavan harjanteen ja yli Ropijoen. Joenylityksen jälkeen piilotimme rinkat varvikkoon, sillä tunturiin ei tehnyt mieli kantaa ylimääräistä tavaraa. Noutaisimme ne illalla tunturilta laskeuduttaessa.

Matka suurtunturin rinteelle oli kiehtova, sillä suuntasimme kohti tuntematonta. Emme tienneet, tulisimmeko löytämään vain yksittäisen, heinikkoisen rakennuksen pohjan vai jotain aivan muuta. Vaikka emme uskaltaneet odottaa mitään erityistä, oli alitajunnassa pieni jännitys. Mitä ihmettä saksalaiset ovat tarkalleen rakentaneet, tällaiseen paikkaan?

Korkeammalle noustaessa luonto muuttui kivikkoiseksi. Kapusimme kohti huippua, kunnes yhtäkkiä rinteessä näkyi jotakin omituista. Aivan kuin keskellä rakkakivikkoa olisi jonkinlainen tolppa. Olli kiikaroi kohdetta ja totesi, että tämä on tuskin luonnon muodostamaa. Kiipesimme sen luokse, ja totta tosiaan, kyseessä oli pystyssä oleva puutolpan osa. Löytö oli lupaava.

Hieman ylempänä jalkojemme alla alkoi hahmottua jotain poluntyyppistä. Palanen rautalankaa ja lankkua osoittivat jälleen, että olimme oikeassa suunnassa. Muutaman kymmenen metrin päästä löytyi puhelinlinjaan tarvittavia koukkuja ja posliiniosia. Mysteerin selviäminen oli lähellä.

Lopulta pääsimme itse saksalaisten viestiasemalle asti. Emme olleet uskoa silmiämme.

Viestiasema koostui suuresta päärakennuksesta kivijalkoineen, muutamista parakin pohjista sekä muista rakenteista. Lähdimme heti tutkimaan löytöä. Saksalaisten taakseen jättämää oheismateriaalia löytyi ympäristöstä runsaasti.

Päärakennuksessa oli monta yllättävää piirrettä. Pääsisäänkäynnin portaat oli veistetty kivestä. Rakennuksessa oli ollut myös toinen uloskäynti, jonka vieressä oli kasa lahoja polttopuita. Sisätiloissa oli syvä kuoppa, jossa oli jonkinlainen metallisäiliö sekä muuta tavaraa. Rakennuksessa oli ollut myös pitkä betonielementeistä rakennettu torni, joka oli toiminut ilmeisesti radiomaston perustana ja suojana.

Päärakennus oli ilmeisesti räjäytetty ja poltettu asemalta lähtiessä. Rakennuksen kivijalan raoista löytyi palanutta puumateriaalia, betonielementit olivat murskana ja alarinteestä löytyi muun muassa tynnyri ja räjähdyksestä vääntynyt kaapelikela. 

Päärakennuksen ympärillä oli muun muassa kasa vaijeria, rakennuksen lukkoja, peltitölkkejä ja pulloja, satunnaisia metalliosia sekä muuta pientavaraa. Löysimme myös muutaman hylsyn – paikalla olleet sotilaat olivat ilmeisesti pitäneet myös ampumataitoaan yllä. Taisteluja ei täällä käyty.

Viestirakennuksesta dronen avulla tuotettu 3D-kuvannos paljastaa rakennuksen yksityiskohdat (Ropi Signals Station)

Erikoisin viestiasemasta löytynyt asia oli valetulla lattialla varustettu rakennuksen pohja. Valettu betonilattia, tällaisessa paikassa! Jos jotain ei olisi olettanut löytyvän keskeltä erämaata tunturin rinteeltä, olisi se tämä. Lattia on valettu ilmeisesti voimakonetta varten, jolla on tuotettu sähköä viestiasemalle. Kone on tärissyt niin paljon, että maapohja ei ole ollut riittävä ratkaisu. Käsityksemme mukaan voimakoneen ympärillä olisi todennäköisesti ollut teltta. Toisaalta lattialta löytyi myös lasinsiruja, joten varmaksi emme voi sanoa.

Viestiaseman dokumentoituamme seurailimme saksalaisten pystyttämää tolppalinjaa, joka jatkui sota-aikana Ropilta aina Iittoon asti. Tolppalinja on kulkenut suoraa linnuntietä Ropin rinteiltä kaakon suuntaan. Tolpat on sahattu tyvestä poikki, mutta yksi yksittäinen tolppa makasi edelleen tunturin rinteellä. Tolppina oli käytetty ohuehkoja havupuiden puunrunkoja.

Päivän päätteeksi vetäydyimme tunturista Ropin autiotuvalle, joka sijaitsee joen vieressä. Tupa on hyvässä kunnossa, ja hyvin levätyn yön jälkeen oli mukava lähteä takaisin Käsivarrentietä kohti.

Muistutus vierailijoille

Ropin viestiasema on harvinainen ja merkityksellinen sotahistorian jäänne. Suomesta ei ole todennäköisesti toista vastaavaa enää löydettävissä, joten ainoaa olemassaolevaa kannattaa suojella ja tutkia lisää, muun muassa arkeologisin menetelmin.

Asema on upea vaelluskohde, ja paikan päällä voi tuntea kadonneen sotahistorian kaikuja. Mikäli haluat käydä viestiasemalla, älä kuitenkaan ota sieltä mukaasi mitään, ja jätä kaikki jäänteet paikoilleen. Älä myöskään kaiva aseman ympäristössä. Mikäli asemaa kaivetaan ei-arkeologisin menetelmin, menetetään tästä kohteesta mahdollisesti korvaamatonta tietoa. Mitään rahanarvoista asemalta ei voi löytää, mutta arkeologisesti kohde on arvokas.

Pidetään Ropin viestiasema koskemattomana ja poikkeuksellisena kohteena jatkossakin!

Tässä artikkelissa pureuduttiin etenkin viestiaseman nykytilaan. Viestiaseman sotahistoriallisesta taustasta ja kalustosta voi lukea enemmän everstiluutnantti (evp) Olli Dahlin artikkelissa.