Ropin viestiasema: Linkkiyhteys, taustaa ja hieman tekniikkaakin

Tämän sotilaallisen katsauksen Ropin viestiaseman historiaan on kirjoittanut pitkän linjan sotilasasiantuntija Olli Dahl. Sturmbock-linjaa jo 1980-luvulta lähtien tutkimut everstiluutnantti evp. tuntee Käsivarren saksalaisasemat sotilaallisesta näkökulmasta kenties paremmin kuin kukaan muu. Dahl osallistui Ropin viestiaseman kartoitukseen myös heinäkuussa 2020

*20. Vuoristoarmeijan yhteyskaavio, puhelinyhteydet 30.10. 1944 (osa)*. Punaisella ympyröity kohta on se, joka varsinaisesti kiinnitti huomiota, saksalaisten linkkiyhteyden taktisella merkillä merkitty linja Ropi-Agjet. Lähde Bundesarchiv Freiburg / 20. Vuoristoarmeijan arkisto

Tästä Freiburgin sotilasarkistoon säilytystä dokumentista koko tarina alkoi kevättalvella 2020!

Hieman kompleksiselta näyttävä kaavio kuvaa osaa 20. Vuoristoarmeijan viestiyhteyksistä syksyllä 1944 operaatio Birken ollessa täydessä käynnissä. Kuvassa näkyy osa armeijakunnan viestijohdon ylläpitämää viestiverkkoa, joka keskeisenä johtamisvälineenä luonnollisesti muuttaa muotoaan yhteyksien syntyessä ja toisaalta poistuessa operaatioiden edistymisen mukaan.

Huomio kiintyy erityisesti kaavion alaosaan, jossa näkyy käytännössä Käsivarren tien vartta myötäilevä johtamisverkon runkolinja Suomesta Norjaan. Kyseisenä ajankohtana 20. VuorA:n esikunta oli edelleen Altassa (näkyy oikeassa yläreunassa). Oikealla alhaalla näkyy Palojoensuu, josta on sekä poikittaisyhteys Kautokeinon kautta Altaan, että runkolinja Norjaan linjalla Iitto (eli XVIII Vuoristoarmeijakunnan komentopaikka)-Skibotn-Kvesnes-Moen ja sieltä edelleen Norjan halki aina OKH:n (Oberkommando der Heeres) ja OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) johtamispaikoille Saksaan. Tyypillinen ”tikapuurakenne” mahdollistaa poikittaisyhteydet useammillakin tasoilla.

Vuoristoarmeijan puhelinjohtokaavio ja kaukokirjoitinyhteyskaavio loka-marraskuulta 1944. Molemmissa näkyy kaapeliyhteys Iitto-Ropi ja Kautokeino-Agjet. Ne lienevät olleet lähiaikoina valmistuneita, koska lokakuun lopun kaukokirjoitinyhteyden kaaviossa molempien linjojen kohdalla näkyy merkintä ”neubau”. Välillä Ropi-Agjet on merkintä Fs-Dezi, joka merkitsee desimetriaalloilla toimivaa kaukokirjoitinyhteyttä. Joka tapauksessa puhelinlinja Palojoensuu-Enonteliö- Kautokeino oli näinä aikoina jäämässä pois käytöstä ”tikapuuhermoston” poikittaisyhteytenä viivyttävän Divisioonaryhmä Kräutlerin luopuessa Palojoensuun asemista ja linjan jäädessä hävitettynä suomalaisten haltuun.

Heräsi tietysti kysymys, minkälainen tuo Ropin linja ja kalusto käytännössä oli? No – kaksi tietolähdettä oli käytettävissä, joten Aleksin ja Emilin kanssa keskusteltuani asiaa selviteltiin molemmilla rintamilla, sekä kartta- ja ilmakuvatutkimuksena, että perehtymällä syvemmin 20. Vuoristoarmeijan viestiasiakirjoihin ja viestikomentajan sotapäiväkirjaan. Samalla ryhdyin kaivelemaan saatavilla olevaa tietoa saksalaisten kalustosta, jolla tämä yhteys mahdollisesti oli toteutettu. Toki ammattisotilaana (evp) perusasiat sekä linkki-, että kenttäkaukokaapelikalustosta olivat ennestään tiedossa, mutta asiaan ei panssarimiehenä koskaan ollut todella joutunut paneutumaan. Mitä sitten löytyi?

Kohteen kartta-, ja ilmakuvatiedustelu

Toisen maailmansodan aikainen suuntaradio/linkkikalusto tarvitsee (kuten muuten nykyinenkin) optisen yhteyden antennista antenniin, joten tällä perustalla karttaetsinnän pystyi heti kohdentamaan pääpiirtein oikealle alueelle. Ropin etelärinteeseen kiemurteleva polku antoi viitteitä ainakin jonkinlaisen yhdystien sijainnista ja olemassa olosta Iiton ja Ropin huipun etelälappeen välillä. Samoin kartta-arvion ja korkeuslukemien mukaan paikalta on suora näkyvyys Kautokeinon suunnalle, Agjetin huippuun. Kartta ei antanut muita viitteitä, mutta jo nykyilmakuva paljasti Ropin rinteellä neliömäisen rakenteen, jossa ensi tulkinnan mukaan oli erotettavissa jopa maston varjo! Linkkiasema?? Ei voi olla säilynyt – ainakaan mastoineen. Tarkistussoitto Posti- ja Telelaitokselle varmisti senkin, että nykyrakenteita ei huipulla ole. Siis mitä sitten?

Ropin huippu ja sen nykyilmakuva. Juuri oikealla lappeella Norjan Agjetin suuntaan näkyy (kuvassa ristin alapuolella) pieni, n. 8m x 8m neliömäinen kohde ja sinne alempana olevan retkeilijöidenkin käyttämän polun päästä mutkitteleva vaalea raita. Neliömäisen kohteen keskellä oleva tumma raita antoi mielikuvan mahdollisen maston varjosta. *Lähde: Maanmittauslaitos*

Asiakirjasatoa

Ropin linkin olemassaolo ja historia löytyi AOK 20:n viestikomentajan toimintakertomuksesta lyhyinä kommentteina tärkeimmistä tapahtumista. Osa merkinnöistä puttuu, koska kertomuksen alkuvaiheen kopioinnissa alkuperäisdokumentin joka toinen sivu puuttuu. Tämä asiakirja antoi varmuuden linkin olemassaolosta ja karkeat rakentamisen ja purkamisen ajankohdat. Myöhemmin, keväällä 2022 Aleksi Rikkinen löysi lisää erityisesti alkuhistoriaan liittyvää materiaalia joka ei ollut mukana alla kuvassa näkyvässä toimintakertomuksessa 1.7.-17.12.1944.

*Ropin viestilinkin ”aapinen” – 20.Vuoristoarmeijan viestikomentajan toimintakertomus 1.7.-17.12.1944.*

Viestiaseman historiaan palaan kronologisen katsauksen muodossa artikkelin loppupuolella, mutta sitä ennen muutama sana kalustosta ja (kesän) 2020 ensimmäisestä yrityksestä Ropille.

Linkkikalustosta

Asiakirjatutkimuksen perusteella nopeasti laajenevan Kolmannen Valtakunnan asevoimat sekä Wehrmacht (Saksan maavoimat) että Luftwaffe (Saksan ilmavoimat) käyttivät laajamittaisesti myös linkkikalustoa nopealiikkeisten panssarijoukkojen ja laajalla alueella toimivien ilmavoimien johtamisyhteyksien varmentamiseen. Seuraava kuva antanee käsityksen mittakaavasta.

Esimerkki Luftwaffen UHF-alueen (”Michael”) linkkiyhteyksistä. Ajankohta lienee 1942 lopulta päätellen rintamatilanteesta. Verkosto ulottui yhtenäisenä koko Saksan sydämestä äärimmäiseten pisteiden ollessa Afrikassa El Alameinissa ja Mustan Meren pohjoisrannikolla sekä Stalingradissa. Erillinen linjasto osoitti vielä tässä vaiheessa lähelle Moskovaa. Pohjoisessa verkosto kattaa Oulun, Rovaniemen, Kirkkoniemen ja Altan. Ei Ropi täälläkään ollut täysin ainoa laatuaan, ainakaan jos Luftwaffen yhteydet otetaan huomioon. Lähde: https://www.nonstopsystems.com/radio/hellschreiber-mil-tx-rx.htm#dmg-4ak

Eri lähteiden mukaan 1930-luvulta alkaen käyttöön otettujen erityyppisten linkkikalustojen verkoston kokonaispituus oli erään laitevalmistajan (Telefunken) arvion mukaan eri vaiheissa n. 50 000–70 000 km. Kyseessä voi olla kaikkien rakennettujen linkkijänteiden ”summa” eikä välttämättä yhtä aikaa toiminnassa olleiden määrä. Verkostohan muokkautui jatkuvasti sotatoimien edistymisen myötä. Pisimmän linkkien kautta toteutetun yksittäisen yhteyden pituuden on todettu olleen 5 000–7 000 km. Kaluston ominaisuudet huomioon ottaen tämä on mahdollista vain yhdistelmällä kaapeliyhteyksiä ja linkkejä.

Pelkän linkkiyhteyden (saksalaisittain aallonpituuden mukaan ”Dezimetergerät”) maksimipituuden yleinen suositus oli 300 km. Optisen yhteyden kannalta tämä merkitsee viittä noin 60 km:n ”hyppyä”. Saksalaisen linkkikomppanian (Richtverbindungskompanie) kokoonpanoon kuului 12 ryhmää (Trupp), joilla kullakin oli yksi kalusto (lähetin, vastaanotin, antenni mastoineen yms.) joten komppania pystyi kaluston kunnossa ollessa ylläpitämään noin 400 km:n yhteyden pääteasemineen.

Uudempi ja ehkä modernimpi Saksan puolustushaaroista, Luftwaffe käytti tilastojen mukaan noin 80% puhelin/kaukokirjoitinyhteyksillään linkkikalustoa. Wehrmachtin luvut olivat olessa päinvastaiset: 80% edelleen kaapeli/lankayhteyksiä ja noin 20% linkkiyhteyksiä.

Varsinaisia linkkilaitteistoja, eli ”Dezimetergerät” oli käytössä useita eri tyyppejä. Lisäksi 30-luvun puolivälin laitteistoihin tehtiin tekniikan kehittyessä parannuksia. Valmistajasta sekä käyttävästä puolustushaarasta riippuen nimi saattoi vaihtua ja erilaiset versiot ja sukupolvet tuoda vielä oman lisänsä tähän sekamelskaan. Samoista laitteista käytettiin ajankondasta riippuen nimeä ”Richtfunkgerät” tai ”Dezimetergerät”. lisäksi laitteille annettiin omia peitenimiään, esim. DMG 3 “Rudolf”, DMG 7 K ”Michael”, DMG 3 K” Florian”, DMG 4a K FuG 04 “Köln”.

Perustekniikka oli kuitenkin suurelta osin sama. Kaikki toimivat desimetriaaltoalueella 54-60 cm, tästä nimi ”Desimetrilaite”, taajuuden ollessa 500-560 MHz.

Laitteistot jaoteltiin raskaisiin ja kevyisiin lähinnä liikkuvuuden ja painon mukaan. Suorituskyky vaihteli yleensä joko pelkästä useampikanavaisen puheen välityksestä rinnakkaisilla kanavilla toimiviin kaukokirjoitin- ja puheyhteyksiin, joita voitiin käyttää samanaikaisesti. Itse laitteistojen koko ja oheislaitteet myös vaihtelivat, raskaiden ollesa yleensä ajoneuvoasenteisia ja kokonaisuuden ollessa varustettu erillisellä ajoneuvokuljetteisella antennimastolla. Samoin toinen keskeinen elementti, sähkövoima, syntyi laitteistoon kuuluvilla omilla generaattoreilla, joita yleensä oli 2-3 jo jatkuvan ylläpidon takia.

Sekä asennus-, että antennivaihtoehdot olivat monipuoliset. Asema voi toimia joko koppirakenteisissa ajoneuvoissaan (antenniajoneuvo mukaan lukien), tai irroitettavilla laitteilla kiinteissä rakennuksissa tukeutuen myös antenneiden asennuksen osalta olemassa oleviin rakenteisiin. Seuraavissa kuvassa vain eräitä esimerkkejä.

Erilaisia Dezimetergerät-tyyppejä antennivaihtoehtoineen. Asiaa tuntemattoman kannalta antenni saattaa hyvinkin muistuttaa tutka-antennia. Asemaan kuuluvat generaattorit sijoitettiin käsikirjan ohjeiden mukaan mieluimmin kiinteälle betonialustalle

*Esimerkkejä viestiasemista ja antenniasennuksista ”jossain Itärintamalla”. Teleskooppimasto voi olla joko ajoneuvossa kiinni tai se voidaan haruksineen asentaa erikseen maahan tukeutuen*

*Lorenzin valmistama  kaksikanavainen ”Dezimeter Ferntastanlage* ***FuG 04*** *Köln”*

Lorenzin kaksikanavainen FuG 04 “Köln” on raskaamman DMG-3 K ”Florian”in liikkuva versio. Kaksikanavaisena se mahdollisti sähköisten muutosten jälkeen Kanava 1:llä samanaikaisen puhelinliikenteen ja käytön 900 Hz:n taajuudella saksalaisella kaukokirjoittimella (Hellschreiber) Kanavan 2 mahdollistaessa lisäksi mm. 6 kHz lennätinyhteyden. Molempia kanavia voitiin käyttää samanaikaisesti. UHF-lähetin ja vastaanotin oli kyteketty omaan antenniinsa ja molemmat pystydipolit asennettu samaan mastoon vierekkäin. Järjestelmä toimi 475-525 MHz:n taajuusalueela joka vastaa noin 60 cm:n (6 desimetriä) aallonpituutta. Tällä aallonpituusalueella ilmakehässä signaali taipuu jonkin verran, joten järjestelmän kantama on hieman optista horisonttia pidempi.

Asiakirjojen perusteella tämä ontodennäköisesti se järjestelmä, joka Ropi-Agjet linjalla on ollut. Vuoristoarmeijan OKW:lle lähettämä esitys puhuu ”Kölngerät”-järjestelmästä, mutta tarkkaa laitetyyppiä ei ole tiedossa. Kalusto lienee kuitenkin Wehrmactin puolella aika harvinainen, joten alun perin puhelinlinjaksi suunniteltua Ropi-Agjet väliä varten on pitänyt varata kalusto erikseen.

Ensiyritys Ropille

Kevään 2020 koittaessa ja nurmikon jo etelässä vihertäessä kirjoittaja yhdessä tohtori Esko Vuorisjärven kanssa suuntasi matkansa pohjoiseen selvittämään muun muassa Ropin linkin havaittuihin rakenteisiin liittyviä arvoituksia. Reissun oli tarkoitus toimia tiedustelumatkana myöhemmin kesällä toteutettavalle aseman kartoitustutkimukselle. Aamulla 6.6.2020 oltiin vihdoin perillä Iitossa, josta marssi alkoi yllätys-yllätys vielä lumisten ja sulavesiä koskena kohisevien tunturikurujen kautta Akkispahdan ohi johtavaa polkua kohti Ropijokea.

Kesäkuun alussa ei ollut talven selkä vielä taittunut. Matkalla kohti Ropia, vasemmalla Akkispahdan jyrkänne. Lumi maassa, järvet jäässä, huipuilla riippui sumuverho ja sitkeä kevätsade piti huolen, että vaeltaja hien lisäksi kastui myös ulkoa….

Noin 10 km:n taipaleen jälkeen kiikaroimme jo kaipaavasti vetisten soiden takana jokivarressa häämöttävää Ropin kämppää-sinne, reput kämppään ja Ropille!

*Ropin kämppä kiikarin läpi Akkispahdan rinteeltä katsottuna! Lupaavastti lähellä, mutta…niin kaukana.*

Välissä oli Ropijoki! Täysin tuntemattomana syvyydeltään, koskena kuohuvan sulaveden täyttämänä isojen jäälauttojen ajelehtiessa alavirtaan ei ylitettävissä-pahimillaan raivoava virta, jonka syyskesällä voi ylittää saappaat jalassa, olisi voinut viedä jopa hengen yrittäjältään. Taustalla hetkellisesti pilvestä paljastunut Ropin huippu, sekin vielä osittain lumen kattamana.

Niinhän siinä kävi, että järki lopulta vei voiton. Takaisin ei ole totuttu kääntymään, mutta nyt kilometrien mitalta suoritettu joen rantojen tutkimus lumessa kahlaten antoi lopputuloksen – ei ylitettävissä!

Nopea tilannearvio. Kannattaako peräytyä hieman Akkispahdan kupeen lammille ja yöpyä likomärkinä siellä teltassa? Hetken mietinnän jälkeen varmistui, että päivän, tai kahdenkaan odottelu ei tässä tilanteessa toisi muutosta joen tilanteeseen, joten päätös syntyi: Reppu pykälään ja samaa reittiä takaisin. Kaiken kaikkiaan lähes 27 kilometrin taipaleen jälkeen Iitto saavutettiin uudelleen aamuvarhaisella 7.6.2020 hölseessä kahlaten. Jäipä käymättä – ja arvoitus kesälle, jossa se sitten uudella reissulla saikin uutta valaistusta!

*Ropi ylitettiin lopulta tasan kuukautta myöhemmin varsin erilaisissa olosuhteissa*

Kenttäkaukokaapeli

Yhteys tienvarren runkoverkosta Ropille toteutettiin kenttäkaukokaapeliyhteytenä. Minkälainen sitten on tämä kenttäkaukokaapeli, miten se rakennetaan ja miten sen ominaisuudet soveltuvat tälle yhteydelle?

Kaapeli on tarkoitettu pidemmille yhteysetäisyyksille ja runsaammalle liikenteelle verrattuna tavanomaiseen joukkojen sisäisiin yhteyksiin käytettyihin kenttäkaapeleihin. Se varastoidaan 250 m:n keloille. Liitoksissa käytetään linjavaimennuksen vähentämiseen siten, että jopa 120 km:n yhteys on mahdollinen. jokaisen kelan pään liittimeen on myös mahdollista liittää erillinen pistoke, Prüfstecker, joka mahdollistaa linjan koesoiton tavanomaisella kenttäpuhelimella.

*Kaapelit kuljetetaan yleensä erikoiskuorma-autolla, johon mahtuu 22 kelaa=5500 m. Itse rakentaminen voidaan esimerkkikuvien mukaan toteuttaa joko erilaisista ajoneuvoista tai jalan.*

Linjan rakentaminen. Pääsääntöisesti kenttäksukokaapeli rakennettiin maahan. Se voitiin tarvittaessa suojata vihollisentulelta avokaivantoon. Liitoskohdissa käytettiin muun muassa teiden ylituksissä ja vastaavissa vedonpoistajia, jotka estivät liittimen (tai pupinikelan) joutumisen kantamaan kaapelin vetokuormaa. Kaapeli voitiin myös rakentaa ”ylös” tavanomaisiin linjapylväisiin kannatinvaijerin varaan. Tähän ei tavallisella ”Kabeltrupp”illa kuitenkaan ollut varustusta.

Ropin linkille on maantien varresta etäisyyttä linnuntienä 11,8 km. Linkkiasemalla käynnin perusteella kenttäkaukokaapeliyhteys on rakennettu maahan, mutta sen liitoskohdissa on muualta tuodut pylväät, joiden varaan liitos voitiin nostaa maasta irti. Linja kulkee lähes viivasuoraan tolppajonona louhikoita ja kuruja väistelemättä ainakin Akkispahdan länsipäässä olevan pienen järven tasalle. Siitä tien suuntaan sitä ei pystytty paikantamaan. Tämä johtunee joko siitä, että nykyinen polku nousee siitä kohdasta ylemmäksi Latnjavarien rinteelle eikä noudata suoraa linjaa. Samoin siinä alkaa vahvempi tunturikoivikko. Jos pylväät on puurajan alapuolella tehty kasvavaa koivua käyttäen, ne ovat aikaa sitten suossa lahonneet päinvastoin kuin kauempana paljakalla olevat, muualta tuotua havupuuta olevat pylväät.

Yksi kenttäkaukokaapelilinjan poikki sahatuista pystytolpista Ropin ylärinteellä

Ropin kenttäkaukokaapelilinjan kulku on mittausten mukaan lähes viivasuora. Iitossa ollut liityntäpiste runkoverkkoon ei ole tarkkaan tiedossa, mutta tälläkin mitalla ”Kabeltrupp”in vakiomäärä, kaksi kuorma-autollista keloja, on nipin napin jäänyt vajaaksi. Tämä perustelee myös sitä, miksi kaapelin säästämiseksi linja on vedetty niin suoraan kuin on ollut mahdollista. Kartan lähde: Maanmittauslaitos

Lisätietoa kalustosta tarvitseville:

Ropi-Agjet linkin kronologinen historia

Mahdollinen kalustovalikoima selvisikin jo edellisissä luvuissa. Linkin historian keskeiset tapahtumat selvisivät AOK 20:n viestikomentajan toimintakertomusta 1.7.-17.12.1944 tutkiskelemalla. Sen historia itse asiassa alkoi jo ennen tätä ajanjaksoa. Aleksin tutkimissa 20. Vuoristoarmeijan kevään 1944 dokumenteissa löytyi kolme viestiverkon suunnitteluun liittyvää päiväkirjavientiä:

15.5.1944 20.AOK:n esikuntapäällikön ja Armeijan viestikomentajan välisessä neuvottelussa nostettiin esille tarve täydentää armeijan viestiverkkoa uudella poikittaisella puhelinyhteydellä Iitto-Kautokeino. Tällöin keskustelussa mainittiin normaali puhelinlinja (Cu 3 mm).
16.5.1944: Jo seuraavaan päivään mennessä oli ajatus ilmeisesti maaston arvioinnin ja etäisyyden perusteella muuttunut siten, että päätettiin esittää OKW:n viestijohdolle (OKW/ WFSt/Ag WNV) (Huom: Norjan ja Suomen muodostama sotatoimialuehan oli poikkeuksellisesti ei maavoimien pääesikunnan eli OKH:n vaan suoraan OKW:n alainen sotanäyttämö) Köln-Gerätin saamista käyttöön Iitto-Kautokeino-linjalle.
24.5.1944 pyydettiin lisäksi Luftwaffen yhteysupseerilta ilmakuvia Kautokeino-Iitto yhteyden tarkan tiedustelun mahdollistamiseksi. Tätä voidaan pitää varsinaisen suunnittelun alkukohtana.

Heinäkuussa 1944 olikin jo päästy varsinaiseen asiaan. Alla lyhyt historia ja kieltä ymmärtävien iloksi jokaisen kohdan alussa vastaava ote A.O.K:n viestikomentajan toimintakertomuksesta:

5.7.1944

Kautokeino-Iitto yhteyden rakentamiseksi Kenttäkaukokaapelilla ja suuntaradiolinjalla tarvittava materiaali tilataan kaukokirjoittimitse A.O.K. Norwegenin toimenpitein luovutettavaksi Skibotnin ja Altan varastoista. Useiden puhelinkeskustelujen ja O.Qu(Geb) AOK 20:n mukaan tulon jälkeen käyttöön asetetaan seuraavat määrät:

80 pituutta kenttäkaukokaapelia LXXI A.K.:n viestipataljoonasta Rundhaugista,

5 kuutiometriä polttoainetta molemmille viestiasemille Altasta ja Skibotnista,

3 Kuutiometriä polttoainetta rakennustyön suoritukseen Kautokeinossa,

100 qm lautaa Altasta.

Muu materiaali toimitetaan (Viesti)rykmentin ajoneuvoilla 20. VuorA:n varastoista rakennuspaikoille.

17.8.1944

Käsky pysyvän puhelinverkon rakentamisesta ”Schutzwall” ja ”Sturmbock”-asemiin. Tämä on vain lyhyenä mainintana toimintakertomuksessa. Käytännössä se käynnistää koko johtamisverkon rakentamisen molempiin pitkäaikaiseksi tarkoitettuihin puolustusasemiin, joiden ”tikapuuhermoston” yhtenä poikittaisyhteytenä Ropin linkki palvelee.

17.10.1944

Ropin-Agjetin linkki on valmistunut. Kenraali (ilmeisesti joko 20. VuorA:n esikuntapäällikkö kenraalimajuri Herman Hölter tai viestikomentaja, tuskin kuitenkaan kenraalieversti Rendulic itse) käy ensimmäisen puhelinkeskustelun käyttöön otetulla Dezi (desimetrialueen linkki) linjalla Agjat-Ropi. Kuuluvuus erittäin hyvä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että myös molemmille viestiasemille rakennetut ne runkoverkkoon liittävät kenttäkaukokaapelilinjat ovat valmistuneet.

27.10.1944

Päivälle on merkitty kaksi tapahtumaa, toinen koskee 20. AOK:n johtamispaikan viestiyhteyksien varmistamista. Toinen on käsky XVIII (Vuor)AK:lle asettaa 139. Vuoristojääkäriprikaatin toimenpitein pysyvä vartio Agjatille rakennetulle suuntaradioasemalle ja varmistaa Kautokeino-Schutzstellungista luopumisen yhteydessä Agjatílle sijoitettujen arvokkaiden viestilaitteiden poiskuljetus. Prikaati oli tällöin vasta osin ryhmittymässä ja siirtymässä Kautokeinon Eisbär-asemaan (Kautokeino Schutzstellung).

4.11.1944

Ensimmäinen osa käsittelee viestiyhteyden varmentamista komentopaikan siirtyessä Skoganvarresta Altaan. Toinen osa on käsky XVIII Vuoristoarmeijakunnalle asettaa pysyvä vartio Ropille rakennetulle suuntaradioasemalle.

Tämä varmistaa linkin toisen pään. Kenelle XVIII VuorAK tehtävän käytännössä antoi ja minkälainen osasto linkkiä vartioi, ei ole tiedossa.

27.11.1944

Armeijan viestirykmentti 550:n pyytämää purkulupaa Agjetille ja Ropille asennetuille Dezi-asemille ei voida vielä toimeenpanna, koska Masi-Alta yhteyksien hävittämisen (noin 30.11.1944) jälkeen Masiin ryhmitetyt Tstryhmä Schleebruggen varmistavat osat (yksi komppania; ODa) samoin kuin Kautokeinossa vielä olevat Luftwaffen elimet on osoitettu käyttämään kyseistä Dezi-yhteyttä.

Vetäytymisvalmistelut Pohjois-Norjasta ovat jatkuneet ja Kirkkoniemi-Alta-Skibotn reittiä vetäytyvien joukkojen ohittaessa Altan myös yhteydet sitä kautta Kautokeinon suuntaan katkeavat ja ainoaksi jää Agjet-Ropi-linkki.

5.12.1944

Tällä dokumentilla lausutaan käytännössä Agjet-Ropi linkin olemassaolon loppusanat:

Dezi-yhteys Agjet-Ropi alistetaan linjan Masi-Alta hävittämisen jälkeen (arviolta 5.12.44) 7. VuorD:lle. Laitteiden ja henkilöstön poiskuljetuksen varmistaminen Ropilta ja Agjetilta on Kautokeino- Schutzstellungista luopumisen yhteydessä sovittava yhteistoimin 7. VuorD:n ja 139. VuorJPr:n kesken. Laitteet ja henkilöstö siirretään toimeenpanon jälkeen Armeijan ViestiR 550:n I Pataljoonalle.

Tarkka päivämäärää ei ole kirjautunut käytettävissä oleviin asiakirjoihin. Masiin ryhmitetty II/139 Vuoristojääkäriprikaatin komppania saapui Kautokeinoon 18.12.1944. Tämän jälkeen viimeiset ampumatarvikevarastot räjäytetään, jäljelle jääneet rakennukset poltetaan ja Kautokeinon aluetta miehittänyt pataljoona aloittaa pitkän jalkamarssin kohti Iittoa, jossa se viettää viimeistä sotajouluaan kangasteltoissa 24.12.1944. (lähde: pataljoonan sotapäiväkirja). Hyvissä ajoin ennen sitä lienee myös Agjetin linkkilaitteisto ja arvokas kenttäkaukokaapeli kuljetettu pois!

Loppusanat

Viestiaseman ja kaapeliyhteyden rakentamista analysoidessa on muistettava, että ja moottorikelkka olivat tähän aikaan tuntemattomia. Maasto on moottoriajoneuvoille haastavaa, joiltain osin lähes mahdotonta louhikkoa ja jyrkkiä rinteitä. Tosin vuoristoarmeijalla oli käytössään aikakauden huippukalustoa maastoliikkuvuuden osalta. Näitä edustivat seimerkiksi Kettenkrad ja Raupenschlepper Ost. Ei pidä jättää huomiotta myöskään maastokelpoisia hevosia ja muuleja tottuneiden vuoristoviestimiesten ohjastamana. Merkittävä suoritus koko aseman ja yhteyden rakentaminen ja materiaalin pois tuonti on joka tapauksessa ollut. Hatunnoston arvoinen!

Arkistodokumenttien lähde: Bundesarchiv Freiburg / 20. Vuoristoarmeijan arkisto