Sturmbockia tiedustelemassa – alppijääkärien tunturivaellus (Osa 2/3)

Artikkelin on kirjoittanut everstiluutnantti (evp) Olli Dahl, joka on tutkinut Sturmbock-linjaa jo 1980-luvulta lähtien. Dahlin sotatieteellisestä asiantuntemuksesta sekä maastotuntemuksesta on ollut suurta hyötyä kartoitusprojektin toteutuksessa. Artikkeli on julkaistu alkuperäisessä muodossaan Parole-lehdessä syyskuussa 2020.

Artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Sturmbock-asemaan tiedusteluun johtaneita tapahtumia sekä saksalaisten tiedusteluosaston moottorimarssia Rovaniemeltä Kaaressuvantoon. Tästä eteenpäin saksalaisten matka jatkuu erämaassa suksilla. Tiedusteluosaston liikkeitä Lätäsenon alueella voi seurata esimerkiksi kartta-välilehdeltä tai artikkelin lopusta löytyvien karttojen avulla.

Suksille

Lauantai-iltapäivä 29.4.1944

Tiedusteluosasto, johdossaan majurit Artmann ja Ostermann hyppää suksille ja aloittaa kiipeämisen nykyisen Järämän museon takana kohoavalle, saksalaisten Grenzbergiksi nimeämälle Palovaaralle. Siitä reitti jatkuu edelleen tulevan ”Karesuando-Stellungin” etulinjan kukkulajonoa Kuolbanoaiville, Palkkisvaaroille ja Ruossakeron eteläisiin osiin palaten sieltä kumparejonon länsipuoleista jokilaaksoa Kelottijärven pohjoisrannalla olevan ”Lager Saarenpään” tietyöparakille, johon myös ahkio-osasto saapuu samoihin aikoihin noin klo 18:30. Sää pysyttelee aurinkoisena, harjanteilla puhaltava lähes myrskynomainen luoteistuuli pitää hanget kovina ja hiihtokelin hyvänä koko noin 25 km:n taipaleen.

Majuri Artmann suksilla Palkkisvaaralla. Taustalla näkyy Kelottijärvi. Saarenpää on noin kuvan keskiosassa. Taustalla järven takana Ruotsi.

Sunnuntaina 30.4.1944

Koko tiedusteluosasto lähtee liikkeelle 07:30. Sää: Aurinkoinen, pakkasta, kova luoteistuuli, lumi lentää huipuilla, mutta pintakerros kovaa. Loppupäivästä etelärinteet upottavat.

Ahkio-osasto Saarenpäässä. Kuormat ovat melkoiset. Ei helppo haaste vaikeissa maastonkohdissa.
Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää! Osasto lähdössä Saarenpään tietyöparakilta ahkiot vedossa.

Ahkio-osasto suunnistaa laaksopainanteita myöten n. 10 km:n taipaleelle kohti määritettyä majoituspaikkaa Tshokkoaivin (saksalaisten ”Steinberg”) lounaispuolella. Tiedusteluosasto nousee lännessä kohoavalle Sarvisoaivin tunturimassiiville ja ylittää sen etelä- pohjoissuunnassa luoden silmäyksen myös sen länsipuoleiseen laajaan jokilaaksoon. Sarvisoaivilta matka jatkuu pohjoiseen laajan Vuoskujärven laakson kautta. Lyhyen lounastauon jälkeen nousu pohjoisessa kohoavalle Tarjulle. Sen huipulta avautuvat laajat näkymät sekä pohjoiseen, että etelässä aina Ounastunturille asti. Paluu Paijulasjärven ja Tshokkoaivin kautta sillä välin pystytetylle leiripaikalle noin klo 18:00.

Leiripaikalla tiedusteluosastoa kohtaa yllätys. Mukana olevat aurinkolasit eivät ole olosuhteisiin soveltuvia. Neljällä miehellä silmät ovat ärsyyntyneet ja he joutuvat toistaiseksi olemaan silmät peitettynä teltassa.

Ensimmäistä leiripaikkaa valmistellaan Steinbergin läheisyydessä. Telttoja kaivetaan lumeen- onkohan työkaluista puutetta kun kattilaakin käytetään vai hakeeko kokki lunta sulatettavaksi…
 Lumisokea tiedusteluosaston jäsen leirissä Tshokkoaivilla.
Leiri Tshokkoaivilla. Telttoja kaivetaan lumihankeen. Yksi lumisokeista istuu pää peitettynä nuotiolla etualalla.

Maanantaina 1.5.1944

Vapunpäivää ei juhlita. Neljän potilaan tilanne pahenee nopeasti lumisokeudeksi. Matkaa ei jatketa, ja ahkio-osasto jää leiriin. Aamulla yritetään saada radioyhteyttä Kaaresuvannossa olevaan viestiryhmään, jolle ilmoitetaan tilanteesta ja tilataan Fieseler Storch-yhteyskoneella potilaita varten tarvittava boorisalva, booritabletit ja 10 paria aurinkolaseja.

Radisti Tshokkoaivilla. Kaksipuolista yhteyttä ei saatu kertaakaan koko aikana. Kaikki sanomat lähetettiin ”sokkona”

Yhteyttä ei synny, mutta sanoma annetaan sokkona eetteriin. Storchille tiedustellaan laskupaikka Paijulasjärveltä. Tiedusteluosasto jatkaa tehtäväänsä hiihtäen laskupaikalta edelleen pohjoiseen Ruossakero-Saitsijokilaakso-Suikero ja Tarjun pohjoisrinteet.

Osaston palattua noin klo 16:00 lentää Storch yllättäen leirialueen yli – laskupaikalla oleva osasto oli jo palannut leiriin tuloksettoman odotuksen jälkeen. Yhteyslentokone poistuu savu- ja valomerkkejä näkemättä uudelleen pohjoiseen kohti Kautokeinoa. Uusi laskupaikka tiedustellaan välittömästi leirin lähellä olevalle lammelle.

Tiistaina 2.5.1944

Tiistai on jo parempi päivä, sillä potilaiden lumisokeus hellittää. Laskupaikka on miehitettynä aamusta 03:00 alkaen ja vihdoin klo 14:00 Storch ylittää laskupaikan, huomaa valomerkit ja pudottaa hetken kiertelyn jälkeen halutun paketin. Laskeutuminen ei ohjaajan heittämän viestin mukaan onnistu.

Storch pudottaa-talvinaamioitu Verbindungskette Lapplandin Storch Tshokkojärvellä. Kone on talvinamiomaalisssa ja suksivarustuksessa.

Päivän ainoaksi välikohtaukseksi jää laskupaikalla päivystäneen osaston lääkärin putoaminen pakkaskelissä sulaan puronuomaan ja kastuminen lähes kaulaa myöten. Kello 22:30 on potilaat lääkitty, lääkäri kuivateltu, leiri purettu ja osasto jatkaa yhdessä matkaansa Paijulasjärvelle.

Osaston lääkäri kuivattelee uinnin jälkeen. Tohtori ui sulassa leiripaikalla 1. Storchia päivystäessään.

Paijulasjärveltä ahkio-osasto käskytetään edelleen seuraavalle taukopaikalle Saitsijoen suulle. Tiedusteluosasto suuntaa Ruossakerolle, Jorboaiville, sieltä edelleen Aksegielakselle ja Saitsijokilaaksoon, jossa yhdytetään jokilaaksoa hiihtävä ahkio-osasto 05:00. Yhdessä taukopaikalle Saitsikurun suulle. Edellinen lämmin päivä oli jo osoittanut sen, että keväiset tunturinrinteet nuoskaantuvat voimakkaasti ja hiihtäminen on mahdollista yöpakkasten turvin.

 Kohtaaminen Saitsijokilaaksossa. Tiedustelijoilla reput mukanaan. Muu materiaali kaikki ahkioissa.
Leiri Saitsikurun suulla. Nyt on jo opittu jättämään teltat kantavan hangen pinnalle.
Tiedusteluosaston pääkokki puuhissaan

Keskiviikkona 3.5.1944

Tiedustellaan idässä kohoava Luossaselkä Lätäsenon takana ja ahkio-osastolle seuraavan päivän reitin alkuosa.  Iltapäivällä ja illalla sää pakastuu voimakkaasti.

Tiedusteluosasto saapuu Lätäsenolle. Osa aseistuksesta oli tarkoitettu selvästikin muuta kuin vihollista vastaan.

Torstaina 4.5.1944

Tiedusteluosasto herää noin 20 asteen pakkaseen jääkukkien koristaessa telttoja. Matkaa jatketaan 07:30, Luossaselässä osoitetaan ahkio-osastolle sen jatkoreitti.

Ja seuraavaksi tuonne.. Ahkio-osastoa opastetaan. Huomaa ranteessa oleva suomalainen marssikompassi.
Kohti itää. Kartan lisäksi kompassi on hyvin tarpeen tässä maastossa.

Tiedusteluosasto suuntaa päivän taipaleelle Norjan rajalla olevaan Puusasvaaraan, Urtivaaraan ja Stuorroaiviin. Aamun auringonpaiste vaihtuu yllättäen iltapäivällä kiivaaseen lumipyryyn ja sumuun. Matka jatkuu kohti taukopaikkaa, josta yllättäen ei löydykään ahkio-osastoa. Etsinnän ja nuotion savun hajun perusteella osasto vihdoin löytyy Stuorroaivin eteläpuolelta Pahtavaarasta. Ilma kirkastuu ja pakkanen kiristyy illalla uudelleen -20° tuntumaan.

Kartta saksalaisen tiedusteluosaston hiihtoreitistä Lätäsenon alueella 29.4–5.5.1944.

Useista koettelemuksista selvinneen tiedusteluosaston matka jatkui tästä eteenpäin Norjan puolella kohti Kautokeinoa. Kyseiselle suunnalle tultaisiin tulevaisuudessa rakentamaan Eisbärinä tunnettu puolustusasema, joka tulisi turvaamaan Sturmbockin sivustaa. Retkikunnan matkaa Norjassa sekä paluuta Rovaniemelle tullaan käsittelemään artikkelin viimeisessä osassa.


Lähteet:
 Operaatio Birke, suunitteluasiakirjat ja liitekartat. 20.VuorA esikunnan 1a ja PiFü. (Freiburg) Tagebuchbericht über die Erkundigungsexpedition in den Raum Palojoensuu-Kautokeino-Pettikkä. Major iG Artmann (Sotamuseo)

Kuvien lähteet: Artmannin kokoelma, Sotamuseo

2 vastausta artikkeliin “Sturmbockia tiedustelemassa – alppijääkärien tunturivaellus (Osa 2/3)

  1. Paluuviite: Sturmbockia tiedustelemassa – alppijääkärien tunturivaellus (Osa 1/3) – Forgotten Fronts

  2. Paluuviite: Sturmbockia tiedustelemassa – alppijääkärien tunturivaellus (Osa 3/3) – Forgotten Fronts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.